Eli suunnitelmissa oli käydä 25 kertaa sädehoidossa, joka arkipäivä 5 viikon ajan. Toisin kuitenkin kävi...
Mun piti siis kulkea omalla autolla Jyväskylään ja takaisin, eli päivässä yhteensä 260km. Tankillisella bensaa ajoin n kaksi päivää.. Rahaa olisi reissaamiseen mennyt yht n 750e siis bensaan.. Siihen päälle kahvit ym mitä matkalla ostin ja sit viel sairaalamaksut. Jyväskylässä kun ei kirjoiteta ns taksilappua jos ei ole perussairautta tms joka vaatisi taksikuljetuksen. Syöpä ja sädehoidot eivät ole Jyväskylän sairaalan mukaan syy kulkea tuommoista matkaa taksilla. Meiltä kun ei muulla pääse kun taksilla tai omalla autolla..
Jo toisena päivänä kun ajelin hoitoihin niin selkä oli niin kipeä että hyväkun autosta pääsin ylös kotona ja illalla oli vaikeuksia liikkua ja nousta tuolilta. Hoitajat vain sanoivat "ota särkylääkettä". Ei auttanut ns käsikauppalääkkeet vaan viikonloppuna jouduin ottamaan kolmiolääkettä et pääsin sängystä ylös. Niiden voimalla sit ajelinkin seuraavan viikon. Joo tiedän et en ois edes saanut ajaa ku kolmiolääkettä otin, mut hoitoihin oli pakko päästä. Hoitajat eivät reagoineet mitenkään kun asiasta kerroin. Muutenkin tuntui että minua välteltiin, hoitajat puhuivat keskenään tai opastivat toisia ehkä harjottelijoita tms..
Perjantaina sitten ilmotin että voivat perua loput ajani, en enää suostu ajamaan, kuntoni ei sitä kestä eikä minulla enää siihen ole varaa. Hoitaja sanoi "voi meillä ei ole tänään lääkäriä, ei sinun kannata lopettaa hoitoja kesken ja ei me tiedetty sinun kivuistasi". Joopa joo...
Käski minun hetkeksi odottaa viel et pääsin hoitoon. Sitten hoitaja sanoi että jos jään hetkeksi odottamaan hoidon jälkeen niin pääsen lääkärille, ei ollut aikaa jäädä odottelemaan Oli suunnitelmia kotosalla ja aikataulu ei sallinut odottelua. Joten eikun ajamaan kotiin.
Nyt olen siis ollut toista viikkoa kotona ja vieläkin selkää särkee, mutta ei enää niin paljoa. Lääkkeitäkään en joudu ottamaan kun korkeintaan yöksi. Mikäköhän kunto olisi jos olisin vain jatkanut ajelua? Ei siitä taksilapustakaan enää siinä vaiheessa olisi ollut hyötyä kun en pystynyt istumaan tai makaamaan kovin kauaa paikallaan kun selkää alkoi särkemään tosi kovaa.
Sossustakin yritin saada toimeentulotukea noihin matkakuluihin, mutta enhän sieltä olisi mitään saanut.. On se niin kiva kun yhteiskunta tukee tuommoista pakkoajelua niin hyvin... Kelaltakin saa vain murto-osan kuluista takaisin jos saa... Ei jaksais tapella joka eurosta.. Kelan päätöksen mukaan kun yksi matkoista menee alle omavastuun vaikka kaikki kolme matkaa olivat aivan samanlaisia.. Nämä reissut siis oli ennen itse sädehoidon alkua lääkärikäynti ym, mitä jouduin Jykylään ajelemaan...
