torstai 9. toukokuuta 2013

Mihin on hävinnyt oma-aloitteisuus??

Taas kirjottelen tänne ja purkaan mieltä askarruttavia asioita..
Eli saikulla edelleen, ainakin tän kuun loppuun. Syynä pitkittynyt yskä, joka on siis jatkunut jo n 6kk.. Asiaa tutki myös keuhkolääkäri, mutta syytä ei löytynyt.. Toisaalta siis hyvä et ei löytynyt, keuhkot kunnossa, samoin labrat ja muut mitä tutkittiin. Mut toisaalta ärsyttävää, tästä ei siis pääse vieläkään eroon.. Sain kortisonikuurin, nenäsuihketta ja kahta hengitettävää lääkettä.. Kokeillaan auttaisiko ne. Nyt oon siis muutaman päivän tätä arsenaalia käyttänyt ja tuntuu et yskä vaan pahenee :(

Mutta otsikon aiheeseen.. Mua on siis jo pitkään vit***anut oma-aloitteisuuden puute lähinnä siis aikuisessa ihmisessä. Ymmärrän kyllä että alle 10-vuotias ei ole vielä kovin oma-aloitteinen, mutta yli 10-vuotiailla pitäisi sitä jo olla ja aikuisilla varsinkin.. Oon niin kyllästynyt että joku aina kävelee perässä ja rupee tekee jotain vasta sit ku mä alotan jonkun homman. Esimerkkinä: Eilen päätin että aletaan vihdoin roudaamaan halkopinoa liiteriin, minkä joku jo syksyllä lupasi aloittaa, mutta yllätys yllätys koko pino on edelleen ulkona. No saimme siis n puolet vietyä eilen sisään, mä pinosin ne siis sinne. No tänään olin aamupalalla kun multa kysyttiin että mennäänkö kohta jatkamaan, et tiedän pitäiskö pukea. Siis WTF, eikö aikuinen ihminen osaa kävellä pihan toiselle laidalle ja alottaa niitten hiton halkojen vientiä sinne sisään ilman mua????? Ymmärtäisin kysymyksen jos pitäisi esim ajaa autolla paikkaan b tekemään niit hommia, mut kyseessä siis ihan omalla pihalla tapahtuva työ.. Ja kaiken lisäksi luvattu siis sadetta iltapäiväks, joten halkoja olisi kerinnyt viedä useamman kottikärryllisen sisään ennen sadetta, ja olisin voinut ne pinota vaikka ulkona sataisi.. Lopputuloksena siis ettei tänään yksikään halko päässyt sisälle.. Menin putsaamaan karsinat kun sade alkoi ja meni n 5min kun perässäni käveltiin tekemään saranoitten oikaisua ym hommia...

Lasketaanko sitä kuinka paljon kukakin tekee pihahommia, ja onko pelkona että joutuu tekemään enemmän? Sitä pelkoa ei kyllä ole.. Vai onko se vaan saamattomuutta tai ei viitsitä mennä tekemään mitään jos muutkaan ei tee.. Mä en useinkaan jaksa olla sisällä varsinkaan jos ulkona on kiva ilma. Ja hommiahan pihalla riittää näin keväällä.. Olisi haravointia, oksien silppuumista, puiden siirtämistä sekä semmoista yleistä paikkojen siistimistä.. Mulla lisäks siis karsinoitten putsausta, hepoista huolehtimista, koirien harjausta, ratsastelua ym muuta pientä. Heppojen hoitohan on harrastus, joten sitä ei lasketa töiden tekoon.. Tälläkin viikolla oon siis kerinny syömään vasta illalla ratsastuksen jälkeen eli joskun klo 20, siis kunnon ruoan.. Vähä liian myöhään, mut ei voi mitään, pihahommiakin on tehtävä. Ja päivisin ku lapset on koulus ja ukko töis katon noit tallennettuja ohjelmia ja nautin hiljaisuudesta, oonhan kuitenkin sairaslomalla, joten lepoakin on saatava...

On oikeesti henkisesti aika hel**tin raskasta miettiä koko ajan mitä hommia olisi tehtävä ja yrittää saada porukka niitä tekemään.. Mä en haluaisi haravoida enää yhtään, kuskasin jo 10 kottarillista paskaa laitumelta ja haravoin sen, siitä ilosta sain siis n 7 rakkoa käteen, kipeät ranteet sekä selän. Koko etupiha ois haravoimatta sekä takapiha melkein kokonaan... Ekaa kertaa tänne muuton jälkeen oon alkanut miettimään olikohan tämä kuitenkin virhe... Tykkään asua täällä, mutta tuntuu ettei mun aika ja voimat riitä pitämään pihaa ja paikkoja edes jonkinmoisessa kunnossa... Mitäs sitten kun menen takaisin töihin? Sit en kerkee varmaa ees nukkumaan, tai kaikki jää vaan rempalleen.... Kun saisi noi lapsukaiset jotenkin auttamaan ja motivoitumaan tekemään pihatöitä ja auttamaan vapaaehtoisesti hommissa. Ei jaksaisi aina pakottaa niit hommiin... Taitaa olla vaan toiveajattelua et tänne taloon tulisi oma-aloitteisuutta ja vapaaehtoista auttamista... No toiveitahan on hyvä olla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti